Valo Linnea ja Toivo – Nummelaan Kylähistoria

Lohjantiellä sijainneessa Peippolan talossa asuivat Linnea ja Toivo Valo sekä heidän tyttärensä Tuula ja Leena.

Toivo ”Topi” Valo (1913 Vihti) hankki ammatin vaatturimestari Väinö Louhen opastuksella Louhen verstaalla. Oman räätälinliikkeen hän perusti kotiinsa 1953. Sitä ennen hän työskenteli vuoden verran Stockmannilla Helsingissä.

Kotitalossa Topi teki välillä töitä keittiössä, välillä kamarissa. Hänellä oli ns. vaatturinpöytä, jolla hän istui usein jalat ristissä. Kankaiden mallikirjat olivat kotona. Kankaat tilattiin tukkuliikkeistä. Toivo Valon työvälineet (sakset, napinläpirauta, silitysraudat) kuuluvat nyt vaatturiksi kouluttautuneelle lapsenlapselle.

Topi teki miestenpukujen ohella myös hiihtohousuja ja naisten jakkupukuja. Häneltä tilattiin myös mm. osuusliike Auran kassavirkailijoiden työasut. Veikko Hellen ollessa kansanedustaja, puolet eduskunnan väestä teetti pukunsa Toivo Valon liikkeessä. Romaneille Toivo Valo teki pussihousuja. He olivat tarkkoja työn laadusta, mm. housujen prässeistä. Harvassa perheessä isä, kuten Topi, on valmistanut tyttären ja tulevan vävyn vihkiasut.

Linnea Valo, o.s. Ahlfors (1917 Espoo) työskenteli mm. Sellgrénin kutomossa Palojärvellä, oli muutaman vuoden osakkaana Nummelan pesulassa kunnes siirtyi Martela Oy:n palvelukseen. Siellä hän työskenteli kutomossa ja keskusvaraston tarvikehoitajana. Kotona hän auttoi puolisoaan mm. napinläpien teossa. Valon liikkeessä ne tehtiin aina käsin.

Sekä Linnea että Toivo olivat musikaalisia. He lauloivat Nummelan laulukuorossa, myöhemmin Eläkkeensaajien kuorossa. Toivo opetteli soittamaan torvea, kun Väinö Louhi häntä kehotti, mutta ei soittanut koskaan Nummelan torvisoittokunnassa. Hän soitti myös mandoliinia, Linnea pianoharmonikkaa.

Koko perhe harrasti ulkoilua. Polkupyörillä ajettiin Hiidenveden rantaan ja veneellä mentiin Papinsaareen. Jokamiehen lakanakankaasta Topi teki telttasaunan. Kivikasan päällä poltettiin ensin halkoja. Kuumat kivet antoivat hyvät löylyt. Iso teltta oli tarpeen myös Norjaan tehdyllä retkellä.

Perheen tyttäristä Terttu Marja-Leena, myöh. Huttunen (1939-1998) työskenteli Sellgrénin kutomossa ja Martelassa.

Tuula Anneli, myöh. Virta (1944) oli perhepäivähoitaja, mutta enimmän osan työvuosistaan hän työskenteli Martelassa ja osallistui aktiivisti ammattiyhdistystoimintaan. Molemmat tyttäret ovat asuneet Nummelassa.

Tuulan mukaan isä oli tarkka, mutta ei pihi. Kun tytär tahtoi hankkia uuden vaatekappaleen, ei isä antanut ostaa sitä, vaan sanoi tekevänsä sen itse kun tytär ensin valitsisi sopivan kankaan. Isä olisi opettanut myös tekemään vaatteita, mutta tytärtä ei kiinnostanut. Vielä sairastaessaankin isä tenttasi tyttäriltä asioita. Samoin hän kyseli lapsenlapsiltaan. Yhdessä he pelasivat Kimbleä.

Kun Linnea kävi töissä, hänen äitinsä Ida Ahlfors huolehti lapsenlapsista. Jonkin aikaa Ida-mummo asui Valojen talossa, mutta viimeiset elinvuotensa Pääkslahden vanhainkodissa. Ida Ahlfors eli 87-vuotiaaksi ja kuoli 1967.

Perheellä oli myös Turre-niminen koira sekä joskus kissa. Sekarotuinen pystykorvantapainen Turre eli 16-vuotiaaksi. Se oli isäntänsä paras kaveri, jolla oli tapana istua vaatturin pöydällä ja seurata töitä verstaassa. Turre oli myös hyvä vahtikoira. Jos joku tuli taloon sisään eikä kukaan omasta väestä ollut paikalla, koira ei päästänyt vierasta ulos talosta, ennen kuin omistaja tuli paikalle. Turre istui mielellään polkupyörän tarakalla, kun perhe lähti esim. retkelle Hiidenvedelle. Turren alla oli tyyny ja se nojasi tiukasti ajajaan.

1981 Topi luopui heikentyneen terveytensä vuoksi työstään ja Valot muuttivat rivitaloon Albertinkadun varrelle. Sairastettuaan pitkään Parkinsonin tautia Toivo Valo kuoli 1987.

Linnea Valo jaksoi vielä vuosien ajan osallistua monenlaisiin harrastuksiin. Hän teki käsitöitä, oli mukana Nummelan Eläkkeensaajien toiminnassa, mm. laulukuorossa sekä osallistui aktiivisesti Koti-Nummelan kylähistoriaryhmän työhön.

Linnea Valo kuoli 2010.