Sentraalipolku 4 (Nummelan Puhelinkeskus)

Nummelan puhelinkeskuksen tilat olivat talon Keskipisteen puoleisessa päässä. Tavallisesti keskukseen kuljettiin pihan puolelta. Kuistin ovea ei yleensä käytetty.

1950-luvulla työskenneltiin kolmessa vuorossa: aamuvuoro oli klo 6 – 14, iltavuoro klo 14 – 22 ja yövuoro klo 22 – 6. Yöpäivystäjä nukkui sentraalin huoneessa. Tavallisia puheluja ei yövuorossa välitetty, mutta hätäpuheluja varten tarvittiin yöpäivystys. Jokaisella työntekijällä oli vuorollaan yövuoro. Mitään sosiaalisia tiloja ei työntekijöillä ollut. Työpäivän kuluessa syötiin omat eväät, kun ehdittiin.

Loppuaikoina keskuksessa oli kaksi työntekijää aamu- ja iltapäivävuorossa, yksi yövuoroapulainen ja yksi vapaapäivien hoitaja. 1930-luvun puolivälissä Nummelan keskuksen alueella oli 80 tilaajaa. Kun puhelinkeskus automatisoitiin 1956, tilaajia oli jo 180.

Asuntoon kuului Vesikansantien puolella ollut sali, pieni makuuhuone ja keittiö. Yläkerrassa ei ollut asuintiloja.

Keskellä piha-aluetta kasvoi suuria kuusia. Saunaa ei ollut, vaan esim. Lintumaat kävivät Vimanin saunassa. Puuliiteri oli lähellä työväentalon rajaa. Ulkokäymälä oli samassa rakennuksessa. Sen takana oli metsikköä.

Leskeksi jäänyt rouva Sissi (Sigrid) Grönberg (1905 Myrskylä) ja hänen poikansa Markus Bore Markus Brunonpoika, (1934 Vihti) palasivat 1953 Kymistä Nummelaan ja asuivat jonkin aikaa entisen kotinsa naapurissa, puhelinkeskuksen talossa. 1955 he muuttivat Espooseen.

Kun automaattikeskusta asennettiin, talon asuintiloissa asui asentajia.

Myöhemmin talossa asui Puhelinyhdistyksen henkilökuntaa, mm. linjasuunnittelija Erik Wallenius perheineen sekä puhelinasentaja Heikki Juhola.

1970-luvulla työskenteli talossa suutari Hartikainen, jolla myöhemmin oli liike Nordea-pankin talossa R-kioskin takana. Suutarin jälkeen talossa työskenteli korimestari, joka myös myi tuotteitaan.

1980-luvun alussa talo oli jo autiona ja Helsingin Puhelinyhdistys purki sen. Nykyinen automaatiokeskusrakennus on entisellä Vison leipomon tontilla.