Jussi Saarinen muistelee
Luoteis-Uusimaa 16.10.2014. Teksti Eero Wihuri
Nummelan lentonäytökset olivat Suomen suurimpia
Nummelan lentokentällä järjestettiin 1950-luvun alkupuolella kolmena kesänä suuri lentonäytös. Vihdin Viestin järjestämät Nummela Air Showt jäivät lähtemättömästi Jussi Saarisen mieleen. Lentonäytösten aikaan Saarinen kymmenen ikävuoden hujakoilla.
– Muistaakseni Nummelan kentällä järjestetyt lentonäytökset olivat Suomen suurimpia. Taitolentoa esittivät Suomen parhaimmat taitolentäjät, ohjelmassa oli myös laskuvarjohyppyjä ja ilma-akrobatiaa. Sen muistan, että yhtenä vuotena lentokentälle näytökseen tuli yli 1000 maksanutta katsojaa.
Ilma-akrobatiasta jäi mieleen Anneli Linna, hän esiintyi taiteilijanimellä Luumu. Ohjelmassa hän kiipesi lentokoneen siiven päälle ja ratsasti siivellä. Luumu myös roikkui koneen ulkopuolella narutikkaista ja kiipeili koneen rungolla. Lentonäytökset jäivät pojan mieleen.
Lentonäytösten pääjärjestelijä Vihdin Viestissä oli Jussi Saarisen isä, Vihdin Sähkön toimitusjohtajana työskennellyt Lennart Saarinen .
– Isä oli tapahtuman järjestelyissä mukana, ja sen ansiosta pääsin itsekin kerran taitolentäjä Erkki Kantosen kyytiin.
Ojakkalassa tuolloin asunut, 1950-luvun loppupuolella Helsinkiin muuttanut Kantonen tarjosi Jussi Saariselle unohtumattoman elämyksen.
– Olihan se jännittävää pyöritystä. Kantonen teki immelmaneja, vaakakierteitä ja silmukoita. Vastanpohjasta otti, mutta hieno kokemus lento oli.
Nummelaan Sysmästä
1944 syntynyt Jussi Saarinen muutti perheineen Nummelaan Itä-Hämeestä, Sysmästä 1949.
– Muutimme Nummelaan, kun isä valittiin Vihdin Sähkön johtajaksi. Asuimme 1949- 1965 saakka Omapohjan alakerrassa, muistelee Jussi Saarinen.
Omapohja oli kaksikerroksinen puutalo, joka sijaitsi Nummelan ydinkeskustassa Vihdintien ja Joukolantien kulmassa.
– Perheemme muutti Omapohjasta Myllylammelle 1965. Itse muutin Nummelasta pois 1966. Työelämä ja perhe vei minut mukanaan, ensin Espooseen ja sitten Raumalle, kertoo diplomi-insinööriksi valmistunut Jussi Saarinen.
– Työskentelin ensin kaupallisella alalla ja työurani viimeiset vuodet opetin logistiikkaa Raumalla ammattikorkeakoulussa. Nummelaan palasin 1992, mutta toki olin käynyt muualla asuessani Vihdissä säännöllisesti.
Jokainen tunsi toisensa
Tänään Nummela on reilusti yli 10 000 asukkaan kasvava ja vetovoimainen taajama. Se on Vihdin kaupallinen sekä hallinnollinen keskus. Jussi Saarisen muuttaessa Vihtiin kirkonkylä oli kunnan hallinnollinen keskus ja myös kaupan keskus.
– Kun muutimme Nummelaan 1949, asukkaita taisi olla noin 1500. Jokainen tunsi toisensa. Nummela oli pieni, turvallinen paikka elää.
1950-luvun Nummelassa pojilla riitti tekemistä.
– Virikkeitä oli, teimme kaikenlaisia asioita, Jussi Saarinen virnistää.
Talvella yksi suosituimmista viihdykkeistä oli mäenlasku sekä kelkoilla että suksilla.
Mäkeä laskettiin Lentokentäntietä ja sen vierustoja pitkin.
– 1950-luvulla Lentokentäntie oli eri paikassa kuin nykyään. Silloin tie laski suoraan harjulta Nummelan Pisteelle viivasuoraan. Nykyisin tämän tien tilalla on Sentraalipolku. Tie oli myös jyrkkä, koska tuolloin ei oltu vielä rakennettu Nummelanharjun koulua, jonka vuoksi harjua leikattiin.
– Lentokentäntien vieressä oli vanha hiekkakuoppa ja talvisin se oli luonnon hyppyrimäki. Pojat kävivät lapioiden kanssa muovaamassa hyppyripöytää, jotta mäestä pystyi hyppäämään pitkälle. Minäkin muutaman kerran uskalsin hypätä oikein kunnolla mäestä ja rikoin suksiani.
Rattikelkalla Huhdanmäkeen
Jussi Saarinen muistelee hymyillen poikien mäenlaskua kelkoin Lentäjäntietä pitkin.
– 1950-luvulla ei teitä hiekoitettu, niinpä tietä pitkin pystyi hyvin laskemaan mäkeä.
– Harry Åkermann rakensi ison rattikelkan. Siihen mahtui viisi tai kuusi ihmistä. Laskijat juoksivat kelkan vauhtiin ja hyppäsivät kyytiin. Kelkka kulki kovaa ja muistan, kun mäki oli peilijäässä, kelkalla pystyi laskemaan lentokentältä aina Huhdanmäen päälle saakka. Pienempiä poikia ei kyytiin huolittu mukaan.
Koska kelkka kulki kovaa, eikä siinä ollut jarruja, pojat järjestivät vahdit Pisteelle pysäyttämään autoja, jotta autoilijat eivät olisi ajaneet kelkan päälle.
Nopea kasvu
Jussi Saarinen sanoo Nummelan nopean kasvun alkaneen 1960-luvulla, kun määrätietoisen teollistamispolitiikan tuloksena taajamaan muutti useita, isoja teollisuusyrityksiä.
– Kun muutimme 1940 -luvun lopussa Nummelaan, keskustan alueella oli useita taloja, joissa ei ollut vielä sähköjä. Sähkö yleistyi 1950 -luvulla ja 1960 -luvulla Nummelaa ryhdyttiin teollistamaan. Isäni oli tässä työssä mukana, muistan isäni usein pitäneen neuvonpitoja Veikko Hellen ja Viljo Kuulan kanssa.
Vaikka Nummela on kasvanut melkoisesti, viihtyy Jussi Saarinen yhä kotipaikkakuntansa maisemissa.
– Täällä turvallisuus on säilynyt. Nummelassa on mukava olla vaikka tänne on muuttanut niin paljon ihmisiä, etten tunne enää kaikkia.