Pisteenkaari 9 Kanervala

Väinö Purje (1928 – 2012)

KUVA PUUTTUU

Vuonna 1942 Arvi(d) August Purje (ent. Berglund) muutti vaimonsa Olgan ja lastensa Väinön ja Mirjan kanssa Vihdinseudun osuusliikkeen teurastamorakennuksen pieneen asuntoon. Väinö Purje oli vuosina 1942-1948 Vison palveluksessa. Hän oli apulaisena lihaosastolla, mutta joutui tuolloin myös viemään esim. maitoa käsikärryillä koululle. Perheen isä oli ennen Nummelaan tuloa ollut muonamiehenä Suontaan Ylitalossa, nykyisessä Yli-Knuuttilassa. Nummelassa asuessaan hän oli mm. rakentamassa radioasemaa Nummenkylään. Hän kuoli vuonna 1947. Vuonna 1948 Väinö meni armeijaan ja vuonna 1949 Olga-äiti muutti lastensa kanssa Kuusankoskelle.

Oppikoulua Purje ehti käydä tasan puolitoista päivää vuonna 1941, kun kesätyöpaikalta Vihdin Otalammen Osuuskaupasta soitettiin ja sanottiin, että näinä ankeina sota-aikoina on parempi olla töissä.

Purje aloitti liikealalla 13-vuotiaana harjoittelijana vuonna 1941 Vihdin seudun osuusliikkeen Otalammen myymälässä. Suoritettuaan asevelvollisuuden hän muutti Kuusankoskelle osuusliikkeen myymälänhoitajaksi ja siirtyi lopulta vuonna 1954 Helsinkiin Keskon palvelukseen.

Kalle Malmstedt työskenteli teurastajana Nummelan osuusliikeiden teurastamoissa. Liha-alan arvostettu taitaja opetti myös nuorempia.  K-Kaupan Väiski, Väinö Purje, on saanut alan perusoppeja Kalle Malmstedtilta.

Väinö Valdemar Purje eli ”K-kaupan Väiski” (11. toukokuuta 1928 Vihti – 8. maaliskuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen keittiömestari, joka tuli tunnetuksi 1970-luvulta alkaen Keskon ruokakauppojen televisiomainoksista. Mainoksissa hän esitteli erilaisia lihasta valmistettavia ruokia korostaen K-kauppojen lihatiskien hyvää palvelutasoa. Puhekielessä mainokset tunnettiin ”Väiskin lihatiskinä”

Lihamestari Väinö Purje opetti mm. lihan leikkaamista vähittäiskauppiasopiston kurssilla.

K-kaupan Väiskinä Purje esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1974, ja kaikkiaan hän oli mukana 109 mainosfilmissä, jotka kuvattiin seitsemän vuoden aikana.

Esiintymistä helpotti se, että Purjeella oli jo aiempaa kokemusta harrastajanäyttelijänä. Purje jäi eläkkeelle Keskosta vuonna 1985.

Kerttu Laine haastatteli keväällä 1992 Nummelan koulun keittäjänä ja vahtimestari-siivoojana toiminutta Helmi Salmista. Ohessa osa haastattelusta koskien Väiski Purjetta:

KL = Kerttu Laine. HS = Helmi Salminen.

Puhelimesta ja maidon kuljetuksesta käsikärryillä ja tarinaa juoksupoika Väiskistä

KL.Tuotiinko nämä kouluruokatarvikkeet koululle, vai pitiks sun hakea ne?

1. Ei, ei minul ollu mitään velvollisuuksii lähtee juoksemaan jonkun ruoka-asjan perässä, ei ollenkaan kyllä… KL. Eikä aikaakaan!
2. Ei aikaakaan mutta oli vaan niin ihmeellisest, et aluks kun mentiinkin ni kun koulul ei ollu puhelinta, ei yhdelläkän opettajal niin rupes tulemaan sil taval, että ei tahtonu saara enää niinku asjoi sujumaan, kun se puhelin on hirmusen tärkee juttu oli sit mitä tahtos. Sitte oli sillä tavalla että ei meit tultu ilman puhelinta toimeen vaikka mei oltiin vaan talon vahtimikkoo, mutta me hommattiin puhelin eikä se pal mitään maksanukkan se puhelin siihen aikaan, niit sai melkein kuin puoli-ilmaseen. Tulee vain näin mukavast sanottuu kun taas sekin saatiin järjestettyy vaikka siinäkin oli omat vaikeutensa.

Mut sit oli semmonemkin juttu, mutta niin kauan, ennen kuin opettaja Karvinen tuli ni kaikki opettajat kävi meillä soittamas ja ne oli niin fiksui ne opettajat et kun mul oli uunit kuumana ruoka-asjoiden tähden ni tuli paistamaan pikkuliepii sit. Ne tuli paistamaan pikkuleipii sit, kun ol lämpöö, ettei haaskaannu. Ei haaskannu lämpö kun tultiin meille ja mul on padat ja purkit ja tiskit leviänä ja huone on kun sianpesä ja tullaan vaan pikkuleipii paistamaan. Ei silti, kyl mä ain sain maistaa sit sentään yhden pikkuleivänkin, taisin kakskin saada, en tiedä nyt ihan varmaan mennä sitä sanomaan mutta…

1. No tuota, opettajilla ei ollut puhelinta mutta vahtimestarin perheessä oli. HS. Juu jaa.

KL No se oli ihan työn takia niin kuin sanot niin varmaan tarpeen mutta mites onko sulla mielessä tuotiinko nää sitten kaupasta, oliks siihen aikaan jo kaupoilla autoja tällaseen kuljetukseen.

1. No kyl sit oliskin kelpannu kun niin ols viel ne autot ollu, niit pikkurattai ne vaan veti peräs.

Se oli nummelalaises joka liikkees ni ne käytti niit. Mä en nyt paljoo niist pikkurattaist tierä mä olen enemmän tottunut tohon, noihin kottareihin. Ja kottareitten kans ei kyl mitään maitokannuu olis tuatu. mutta…

1. Niin Kottikärryjen. HS. Niin kottikärryjen. Vihdin Seudust (Vihdin seudun osuusliike) mul on vähä niinku semmonen oikeestaan ihan semmonen ihmeellinen ajatus ku mä… Sitä vissiin on näin, et kun itte on semmonen, siin tilas oleva ihminen, et se ei tule toimeen ilman ettei se tee tyätä. Minä ajattelin ain sitä Purjeen Väiskii, kun se siihen aikaan (tuli) sieltä Vihdin Seudusta. Hän oli juoksupoikana ja hän ain veti sitä maitotonkkaa sinne Nummelan kouluun. Se oli viidenkymmenen kilon (litran) ne maitokannut. En mää ymmärrä mimmosii erinomasii ne oli, mut olihan niil maitokannuil siihen aikaan kun vietiin meijeriin ni, olihan ne semmosia, et ne paljon kestivät. Nykyään kun ne menee oikeen semmosiin tuhannen markan (litran) tiinuihin ne maidot, niin nyt ei tartte olla mitään kottareita. Siitä se aina sit meijeris vasti purkaantuu.

Se välistä aina veti sitä maitoo, mä puhun nyt vaan niinku yksin siitä Vihdin Seudust kun mä kiinnitin tähän Väiskiin niin paljon sitä huomiot. Ne rattaat oli vähän erinomaset, kun molemmat pyörät vinttas niinku toinen toista päin ja toinen toista päin ja tää laps veti niitä kärryjä ja siin oli viel viiskymment litraa maitoa mukana. Ni mä monta kertaa menin aina siihen ulkorappusil, kivirappusil vastaan. Sit me yhres ruvettiin rääsimään sitä maitokannuu sinne yläkertaan ja kun ei ollu minkäänlaisii käsipuita, jos on käsipuu niin sillon kun on vaikka minkälainen purkki kouras, ni se tulee melkein kun sillä voimalla, että sen saa nousemaan eteenpäin kun on kärensija mistä ottaa kiinni. Meil ei ollu, me vaan puskettiin sitä ja se kannu otti monta kertaa niihin kivirappuihin ja kolahti ja kolahti, eihän siitä ylitte menny, koska siin oli kans päällä. Ja tätä me tehtiin juur ja mä olin niin vihanen ain siitä kun sil Väinöl oli niin hirmun raskasta se tuleminen sinne. Kyl mar kaikki ny vaan tietää mistä mä niinkun juttelen, et nykyään sama mies on kyllä tunnettu Väiski. Jokainen, koko Suami tuntee nyt miehen joka veti niitä puolsairaita pikkukärryi perässäs.

1. Elikkä tää K-kaupan Väiski, Väinö Purje, oli alottanut tämän, voiskos sanoo tämän ruoka- uransa, hänhän on tullut tunnetuksi tällaisten ruokareseptien ja ruuan laittamisen suhteen televisiossa. Koko maassa tunnettu niin kuin sanoit, niin hän on sitten pikkupoikana tai, nuorena poikana ollut tämmönen Vihdin seudun osuusliikkeen lähetti taikka juoksupoika, mikä hän oli. Oliko myyjä kenties ja? Myyjä myöskin. Oliko hän myyjänä siinä?
2. Ei. En muista myynnistä mitään kun vaan tätä koulureeraamista sitten.
3. No tätä maidonkuljetusta ei varmaan nykyään kukaan tekisikään näin eikä saisikaan varmaan tehdä, ei ainakaan ala-ikäiset eivät sais semmosta kantaa ja ei sais varmaan vahtimestarikaan kantaa tällasia viidenkymmenen kilon maitotonkkia rappuja. Nythän maidot tulevat kouluhin tällaisissa tölkeissä että annostölkeissä. Painaahan ne tietysti ne laatikot nykyäänkin mutta ne on vähän toisensorttisia.
4. Ne on paljon paljon toisensorttisii, mut sitäkin mä sit ajattelen, että kuinka jossain liikkeesä voi olla niin et kun nähdään kun tämmönen laps lähtee tän maitokuorman kans tulemaan Nummelan kouluun, ei se nyt tosiaan niin hirmun pitkä matka ollu, mut ei se mikään asfalttitiäkän ollu, se oli aivan tavallinen tiä, nin ettei kukaan auttanu sitä lasta, et olis niitä pyöriikän pantu kulkemaan et ne olis kulkenu siis vetämällä samaan suuntaan eres. Kun pyörät meni aina toista suuntaa.
5. Se paljon vaikeutti sitä työtä ja raskaammaksi teki kun se kärrykään ei ollu kunnossa.
6. Ei ollu kunnos, se oli oikeen jollain tapaa vähän niin kuin ihan naurettavaakin et… Mut eihän sitä meitilläkään kuulunu lähtee Vihdin Seudun pikkurattai korjaamaan, vaikka ymmärrettiin oikein hyvin että ei se oikeen ollut.
7. Oletko nyt myöhemmin tavannut tätä Väinö Purjetta sitten näin aikuisiässä, elikkä nyt vanhemmiten?
8. … kerran tavattiin, juu tosiaan, tavattiin mutta vaan ikävissä merkeissä Palojärvellä Salmisen Villen hautajaisissa. Siel oli Väiski ja mä sinä päivänä ajattelin, kyl on tullu komia poika, kun ajattelen sitä aikaa, kun vedettiin sitä maitoa ja tultiin tuomaan jotakin lihaa tai jotakin tavaraa sinne koululle. Kyl on muuttunnu ja hänhän on niin kuin telkkarissa on nähty, niin hänhän on miesten miehii. Ja hoitanut tehtävänsä, varmasti on hoitanut hyvin.

Nyt mä sanoisin tähän samaan sitte. Meiän Marja-Liisal oli aivan samanlaista, ehkä vähän hullumpaakin kuin Purjeen Väiskillä. Hän meni kans sitte, kun hän lähtikin hyvin aikasin, jaa-a, mitä mahtoi olla kun lähti piiaks, hänhän sillon kouluiäs ni, hän kävi ihmisten lapsii hoitamas. Lähti piiaks ja sit hän vissiin, olisko tää ollu ennen tai jälkeen, mut hänkin sekaantus sinne Vihdin Seutuun. Ja veti samoi rattai perässäs kun Purjeen Väiski. Menee Keskipistettä lonkottaa, verinen takki ja pitkä loikki niskassa.

1. Mikäs tää verinen takki sitte oikeen oli?
2. Sitä ei tierä, se oli siihen aikaan sillä taval ettei ollu semmost asetelmaa (kun nyt), että ei semmosten rytkyjen kans voi myyrä lihaa. En tiärä oli niinku jotain teurastajan takkei semmosii.
3. Niin että se oli kaupan myyjän takki. HS. Se oli myyjän takki!
4. Se oli myyjän takki. Oli joku kauheen kova kiire ja sit sanottiin vaan et pistä toi takki tost päälles ja ja tiätyst se kuorma oli sitte jo valmiina, mut samat rattaat. Samat rattaat. Ja verinen pitkä loikki oli päällä. Ei kestänny montaa päivää kun tuli kotja nää tiarot ja mei tykättiin et kyl se nyt sentään niin on, et meiän likka ei niitä paskasii rattai verä pitkin Nummelan Keskipistettä.

Ja se loppuikin taas siihen se hänen Vihdin Seudussa oleminen. Ehkä hän haki sit uuden piikapaikan jostakin, en muista nyt niin tarkkaan, mutta ei Marja-Liisa ol ollu koskaan ilman työtä.

”Väinö Purjeen muistokirjoitus Helsingin Sanomissa

Väinö Purje

Muistot K-kaupan Väiski, mainoksista 1970-luvulla koko kansan tutuksi tullut keittiömestari Väinö Purje kuoli 8. maaliskuuta 2012 Helsingissä. Hän oli 83-vuotias, syntynyt Vihdissä 11. toukokuuta 1928. Oppikoulua Purje ehti käydä tasan puolitoista päivää vuonna 1941, kun kesätyöpaikalta Vihdin Otalammen Osuuskaupasta soitettiin ja sanottiin, että näinä ankeina sota-aikoina on parempi olla töissä.

Vuosina 1942-48, ennen armeijaan menoaan, Väinö Purje, jonka myöhemmin tunnemme paremmin K-kaupan Väiskinä, oli Vison palveluksessa. Nuoren miehen työtehtävät olivat hyvin moninaiset, eivät vain myymälätyötä, vaan esim. päivittäinen maidonkuljetus käsikärryillä koululle kuului hänen tehtäviinsä. Väinö on kertonut myös hakeneensa myymälään leipää Vihdinseudun osuusliikkeen omasta leipomosta, joka sijaitsi nykyisen Sentraalipolun varrella. Joskus hän toimi myös teurastaja Malmstedtin apulaisena teurastamossa. Teurastamon apupoikiin kuului myös toinen kauppa-apulainen, Risto Kuorikoski. Purjeen perhe asui tuolloin osuusliikkeen teurastamorakennuksen päädyssä.

Väinö Purjeen aikana oli siirtomaatavaraosaston myymälänhoitajana Eemeli Kataja, jonka vaimo Hilma oli myyjänä samalla osastolla.Kalle Malmstedt työskenteli teurastajana Nummelan osuusliikeiden teurastamoissa. Liha-alan arvostettu taitaja opetti myös nuorempia. Osuusliike Auran lihamyymälässä työskennellyt Leila Lilja (o.s. Ojala) on kertonut Kallen opettaneen hänet leikkaamaan lihaa. Myös K-Kaupan Väiski, Väinö Purje, on saanut alan perusoppeja Kalle Malmstedtilta. Kallen työtehtävien takia Päivärinnassa oli aina puhelin, mikä tuolloin ei ollut vielä kovin yleistä. Kalle kävi teurastamassa myös eri taloissa. Malmstedteilla tehtiin kotona perunamakkaraa ja veripalttua.”

Kanervalassa, 1930-luvun lopulla yläkerran pienessä keittiössä asui rautatien ylikäytävän vartija Saimi Salminen, joka oli Väinö Purjeen täti. Tällöin Pirkko Louhi tutustui Väinöön, josta myöhemmin tuli hänen aviomiehensä.

Pirkko Purje

Heikki Louhi vanhemman jälkeen Kanervalan taloa isännöi vanhempi hänen pojistaan, Väinö Louhi vaimonsa Ellin, o.s. Saarela (1896 Vihti), kanssa. Heillä oli kaksi lasta: Heikki Olavi (1923 – 1990 ) sekä Pirkko Marjatta, myöh. Purje (1927 – 2005).

Pirkko Purje: Kanervala – lapsuudenmuistoja.