Nummelan keskipisteellä on nykyään tori. Sen länsilaidassa olevan pienen vihreän talon omistajia olivat alkujaan  Viktor Aleksander (Santtu) Viman (1881 Vihti) ja Ida Vilhelmina o.s. Forsström, (1882 Vihti).

Ridalin tilan omistaja Kaarle Kustaa Rantanen oli vuokrannut Kuoppamäen mökin Erika Sjöbergille 1906. Vuokrasopimus siirrettiin Viktor Alexander Vimanille ja hänen vaimolleen Ida Vilhelmina Vimanille 1913. Myöhemmin Vimanit ostivat paikan itselleen.

Tätä ennen Vimanin pariskunta asui aivan radan varrella Maanviljelijäin kaupan, sittemmin Osuusliike Auran omistamassa nyt jo puretussa rakennuksessa. Kaksi vanhinta lasta syntyi perheen asuessa tuossa talossa. Viktor oli jo ennen avioitumistaan ollut Maanviljelijäin kaupan palveluksessa ja hänen vaimonsa, työskennellyt Härköilän kylän taloissa, mm Tuusassa. Ida oli aloittanut työnteon jo 8-vuotiaana. 1890 hän jo hoiti Palojärven Lauri-poikaa.

Kun Vimanit muuttivat Sjöbergin mökkiin, oli siinä vain yksi huone, mutta Aleksanteri-isä rakennutti toisen. Pieni, aikaisemmin keltainen talo on nykyisen Nummelan keskustan vanhin asuintalo.

Vanhemmat, Ida ja Aleksanteri nukkuivat kamarissa ja lapset Kaisu (Katri), Helmi, Aune ja Martti keittiössä. Helmillä oli ns. haitarisänky, joka vain yöajaksi levitettiin käyttöön.

Ennen kuin saatiin oma sauna, kylvettiin teurastaja Kallion maasaunassa Lohjantien toisella puolella. Kun perheeseen saatiin sauna, tuli saunakamarista tyttöjen huone, mihin naapurissa asuneen suutari Kallion kaksostytöt, Anna-Liisa ja Maija-Liisa, tulivat usein juttelemaan.

Ensin tontilla ei ollut omaa kaivoa. Vesi haettiin Haapakyläntien, nykyisen Sentraalipolun toiselta puolelta, tontilta, missä oli puuseppä Sjelfman-Saarnin , Eklundin talo. Vaikka vedenhakumatka oli pitkä, pesi ahkera Ida-äiti pikkumökin keittiössä oman perheen pyykin lisäksi puhelinkeskuksenhoitajan, neiti Ida Törnströmin sekä usein myös Auran myyjien pyykit. Mankelointiin oli kuitenkin mentävä tien toiselle puolelle, ja siitä maksettiin silloinen markka.

Vimanien talon ympärillä oli marjapensaita ja hedelmäpuita, joista muutamia on vielä jäljellä torin vieressä. Nykyisen torin kohdalla oli perunapelto. Pihapiirissä kasvatettiin ainakin avomaankurkkuja, joita säilöttiin talven varalle. Oman puutarhan marjoja käytettiin paljon, harjun metsistä käytiin keräämässä mustikoita ja puolukoita. Marjat olivat tärkeä lisä ruokapöytään, missä lasten herkkuja olivat riisivelli ja -puuro sekä pannukakut. Liharuokia suosittiin, kala oli harvinaisempaa.

Piharakennuksen vintillä Aleksanterilla oli höyläpenkki ja tahko. Siellä syntyi puhdetyönä saaveja, pyykinpesuastioita, ”pyykipunkkia” ja niihin ”jalkureita”. Mansardikattoisessa piharakennuksessa oli puuliiteri, navetta ja käymälä. Joka vuosi kasvatettiin oma sika, joskus myös naapuritalon Tilda Lindgrénin possu sai karsinan tai Kallion mamman lehmä paikan. Ajan tavan mukaan pidettiin myös kanoja, usein ruskeita.