Kauko Kallio (1921 Vihti) ja hänen vaimonsa Irja Julia Irene o.s. Bom (1924 Lohjansaari) vihittiin 1949 Helsingissä. Heidän ensimmäinen kotinsa oli Kaukon lapsuudenkodin, Puistolan yläkerrassa. Sieltä he muuttivat Kaijalaan tyttäriensä Kaija Irenen (1949) ja Paula Inarin (1951) kanssa 1960 tienoilla.
19-vuotiaana Kauko lähti sotaan. Sieltä palattuaan hän meni poliisiopistoon. Kaukon toimiessa Helsingissä asemapoliisina hän tapasi Irjan. Välillä Kauko luopui poliisintyöstä ja teki suutarintöitä edesmenneen isänsä verstaassa ennen kuin palasi poliisilaitoksen palvelukseen. Hän toimi vanhempana konstaapelina Helsingissä.
Metsästys ja kalastus olivat Kaukon harrastuksia. Kotipihan koiratarhassa oli aina ajokoira, joskus myös kettuterrierejä.
Kauko oli myös taitava omenapuiden jalostaja ja kävi auttamassa monen naapurin puutarhassa.
Irja Kallio muutti 17-vuotiaana Helsinkiin ja työskenteli Linnosen taide- ja kehystysliikkeessä. Sen jälkeen hän toimi lähes kymmenen vuotta kassanhoitajana Raken tavaratalossa. Nummelassa Irja työskenteli Sainion muovituotteita valmistaneessa yrityksessä Eklundien Kuuselassa, sitten Sellgrenin kutomossa.
Muutaman vuoden Irja oli kotiäitinä, minkä jälkeen vielä yli kymmenen vuotta Sokoksen kassana. Irjan harrastuksia olivat voimistelu, uinti ja hiihto sekä matkustelu olosuhteiden mukaan.
Kaukolla ja Irjalla oli molemmilla erinomainen muisti ja he osallistuivat aktiivisesti Koti-Nummelan kylähistoriaryhmän muistitiedon keruuseen.
Kallion perheen talo myytiin 1985. 1986 Irja ja Kauko muuttivat kerrostaloon radan eteläpuolelle Taasolankujan varrelle.
Kauko Kallion viimeiset vuodet Irja toimi miehensä omaishoitajana. Kauko Kallio kuoli 2010. Irja Kallio kuoli 2024.