Asunto oy Vestanpiha. Kuvannut Vesa Valtonen syyskuussa 2000.
Albertinkadun ja Veljestentielle vievän Hannankadun jatkeen yläkulmassa sijainneella puolen hehtaarin Harjula-nimisellä tontilla oli 1980-luvun loppupuolelle asti Nummelinin / Lehtosen talo.
1910-luvulla tässä talossa asui peltiseppä Johan Vilhelm Nyberg (*1880 Tuusula) vaimonsa Eva Stinan (*1872 Hollola) kanssa. He olivat tulleet Helsingistä vuonna 1910. Vaimon edellisen avioliiton lapset Hugo ja Uno lähtivät aikuistuttuaan v. 1915 Helsinkiin ja Nybergit muuttivat v. 1920 Hollolaan. Veikko Helle muistelee nähneensä sekalaisia jätepeltejä talon pihapiirissä.
Suutari Jalmari Nummelin (*1879 Kuhmoinen) muutti perheineen Albertinkadulle Vesikansantien (nyk. Sentraalipolun) varrelta talosta, missä sijaitsi puhelinkeskus (sentraali). Harjula on merkitty Nummelinien omistukseen lohkomisasiakirjassa 1921-22. Vaimo Fredrika Johanna o.s. Nyfors oli syntynyt Vihdissä 1878.
Lapset: Lempi Johanna *1900, Saima Maria *1902, Oiva Jalmari *1903, Sylvi Elisabeth *1904, Eino Kalervo *1909 ja Onni Pellervo *1912. 1930-luvulla kotona olivat enää nuorimmat pojat, jotka hekin sitten muuttivat Lohjalle. Sylvi-tytär oli kuollut v.1929.
Nummelinien suutarinliikkeessä kuuluu parhaimmillaan olleen useita työntekijöitä. Talossa oli myös kenkäkauppa. Tämän isohkon talon Nummelinit myivät vuonna 1925 tilanomistaja Martti Lönnqvistille (myöhemmin Ali-Rosti) 30 000 markan hinnasta. Suuri osa kauppasummasta meni suoraan mm. eri pankkien kiinnelainojen tai yksityisten velkojen maksuun. Nummelinit muuttivat jossain vaiheessa vähän matkan päähän nykyisen Hannankadun varrella sijainneeseen ns. Haaparannan mamman mökkiin, jonka tytär myöhemmin osti vanhemmilleen. Suutari Nummelin kuoli v. 1944.
Perheen pojat olivat erittäin musikaalisia ja soittivat kylän tanssiorkesterissa nimeltä Havaj Jazz-Band. Oivasta tuli sittemmin Helsingin Kaupunginorkesterin kontrabasisti ja Sibelius-Akatemian monikymmenvuotinen opettaja.
Eino Nummelin kuului myös Nummelan Kisaajien hiihtäjänimiin 1920-193
Lehtoset
Nummelineilta talon osti v. 1928 Perniöstä Nummelaan tullut nuohooja Frans Niilo Fransinpoika Lehtonen (*1899). Tytär Toini Tellervo (sittemmin Tylli) oli syntynyt vielä Perniössä, mutta poika Frans Kalervo syntyi jo Vihdissä 1928. Perheen emäntä Vesta Aurora oli syntynyt v. 1900 Perniössä. Aluksi Lehtoset olivat asuneet Johan Hännisen talon harmonitehtaan puoleisessa päädyssä, sitten jonkin aikaa jo Albertinkadun varrella ns. Hurrin (sittemmin Hellmanin) talossa. Asuttuaan vielä kerran Hännisen talossa he hankkivat oman talon Albertinkadun yläpäästä.
Juuri ennen talvisotaa (v.1939) talo tuhoutui pahoin tulipalossa, mutta kunnostettiin myöhemmin. Tammilahden veljekset (Pisteenkaaren Satupirtistä) auttoivat korjaustyössä, joka sodan syttyessä jäi kuitenkin kesken. Korjauksen ajan Lehtoset asuivat naapuritalossa, Toimelassa. Sodan jälkeen oma talo saatiin asuinkuntoon ja omistajat palasivat siihen.
Alakerrassa oli ison tupakeittiön lisäksi kaksi huonetta ja veranta sekä välieteinen. Yläkerrassa oli iso huone, keittiö ja alkovi. Sauna oli piharakennuksessa.
Niilo Lehtonen lähti jo 12-vuotiaana Perniössä perheensä perinteiseen työhön. Hänen isänsä Frans oli aikoinaan saanut nuohoojamestarin paperit Pietarissa asti.
Täällä Vihdissä Niilo Lehtonen teki töitä usean vuosikymmenen ajan, aina kuolemaansa asti v.1961. Vaikka hän vaikean nivelreuman takia aamuisin tunsi olonsa kuinka jäykäksi tahansa, hän lähti pyörällä töihin. Hän sanoi, että kyllä nivelet päivän mittaan paremmin taipuvat, kun hän vain pääsee työhön.
Rankan päivätyön jälkeen ei Niilo Lehtonen juurikaan jaksanut osallistua kylän yhteisiin rientoihin. Vain vapaapalokuntatoiminta sai hänestä innokkaan puuhamiehen. Isän harrastus vaikutti ilmeisesti Kalervo-pojan ammatinvalintaan. Hän nimittäin palveli Helsingin palolaitoksella eläkeikäänsä asti.
Lukeminen oli kuitenkin Niilo Lehtosen tärkein harrastus. Hän seurasi maailman menoa lukemalla paljon sanomalehtiä ja kuuntelemalla radiota. Hän osasi lukea myös ruotsinkielisiä lehtiä, sillä lapsuudenkodissa isä Frans Fredrik oli lukenut vain ruotsinkielistä tekstiä. Jo 1930-luvulla Niilo Lehtonen osti kotiinsa kaappimallisen levysoittimen, joka oli tehty aivan naapurissa, Hellen verstaalla. Tellervo-tyttären kertoman mukaan perheen äiti, Vesta Lehtonen, oli ollut miehelleen kovin vihainen, kun laite tuotiin peräkamarin nurkkaan. Niilo Lehtosen lempilevyihin kuuluivat ”Sisar hento valkoinen” ja ”Lumihiutaleita hiljalleen”. Vanhat arvokkaat levyt kuuluvat nyt Kalervo Lehtoselle, jonka elämään musiikki on myös aina kuulunut. Saatuaan opin Nummelan torvisoittokunnassa hän jatkoi vuosikausia Helsingin palolaitoksen orkesterissa. Harvinaisen, oman kylän tuotantoa olevan levysoittimen Niilo Lehtosen perikunta lahjoitti v.1987 Vihdin museoon. Siellä säilytetään myös Kalervo Lehtosen levykokoelmaa.
Vesta Lehtonen tunnettiin kylällä erittäin siistinä, tavattoman ahkerana ihmisenä, jonka kotona kaikki paikat olivat erinomaisessa kunnossa. Puutarhassa hän kasvatti juurikasveja ja kukkia, keräsi metsästä valtavat määrät marjoja ja sieniä. Piharakennuksessa hänellä oli kanoja, porsas, joskus vasikkakin.
Hän asui vielä kauan miehensä kuoleman jälkeen Albertinkadun omakotitalossa, mistä muutti tyttärensä kanssa vasta v.1987. Talon he olivat myyneet lohjalaiselle Suomisen rakennusliikkeelle syksyllä 1986. Talo purettiin ja tälle tontille rakennettiin rivitaloyhtiö Vestanpiha.
